RETKIKOHTEITA
TOIMINTAYMPÄRISTÖMME
Porvoonjoki ja Porvoota ympäröivä saaristo ovat "aluevesiämme". Tähän väliin mahtuu kaikkea kapeasta ojasta avomereen. Myös Mustijoki ja muut ympäristön joet on valloitettu. "Aluevetemme" osuvat melko hyvin Porvoon kaupungin kartalle.
Suosituimmat reitit ovat vajalta jokea ylös Strömsbergin padolle ja toisaalta jokea kaupungin halki alaspäin Hamariin, jonka venesatamassa voi nauttia munkkikahvit. Molempiin kohteisiin matkaa kertyy 6,5 kilometriä.
Hieman pidemmälle vie "Aarresaaren" eli Ison painolastisaaren kierros, josta matkaa kertyy noin 8 kilometriä.
Jokireittejä on kuvattu omassa valikossaan.
PORVOON LÄHIMERIALUEET
Tiistaimelonnat tutustuttavat aloittelevat melojat Porvoon lähivesiin. Vajaa vastapäätä näkyvät Naturasuojelukohteet Maari ja Linnanmäki, jonne tanskalaiset Viikingit rakensivat puisen linnoituksen 800..1100 luvulla. Vanhan sillan alla joki virtaa keväisin voimakkaasti, joten melojan kannattaa pitää sopivasti etäisyyttä sillan tukipylväisiin. Sitten näkyvät jo Porvoon tunnusmerkit eli punaiset tupakka-aitat. Uuden sillan kupeessa olevassa Porvoon Paahtimossa voi kotimatkalla pistäytyä kahville, nousten suoraan kajakista kahvilan terassille. Kaupungin jälkeen joen oikealla puolella tulee vastaan Kokonniemen puisto. Tässä kohtaa on joen oikealla (länsi) laidalla kivi (en tiedä tarkkaa paikkaa mutta noin lat 60° 22.7' lon 25° 40.517'), jota ei sopivalla vedenkorkeudella helposti havaitse.
Vasemmalla puolella kaupungin jälkeen avautuu Ruskiksen linnunsuojelualue, jonne ei ennen syyskuuta saa meloa. Monet linnut pesivät Ruskiksen läpi raivattujen reittien vieressä (kuten kurki kesällä 2008). Linnut häiriintyvät helposti melojista. Syyskuun alussa kannattaa toki kokeilla tunkeutua viimeisen sillan alta (lat 60° 22.457' lon 25° 40.775') kohti yhä kukkivia lumpeita ja edelleen kaupungin selälle. Sikosaari kannattaa syksyisin kiertää myötäpäivää, koska toisin päin ei väylää helposti löydä. Stensbölen ranta (kaislikon itäranta) on suojeltua eikä 200 m lähempää rantaa saa meloa.
Pääväylää ulospäin meloessa Hamaria vastapäätä laivareitin toisella puolella ovat kuuluisat Sahasaaret: Pajasaari, Kaunissaari ja Furuholmen. 1730-luvun lopulta 1900-luvun puoleenväliin täällä sahattiin lautoja niin veneiden, laivojen kuin talojen rakennusaineeksi. Tällöin Hamarissa valmistettiin jopa valtamerialuksia. Sahan ja telakan työläiset asuivat sekä Hamarin että Kråkön yhä osin asutuissa työläistaloissa. Pajasaaren itäpuolella on hiekkainen matalikko lat 60° 21.692' lon 25° 39.298', johon varomaton meloja juuttuu helposti kiinni. Pajasaaren kannattaa siis kiertää hiukan kauempaa ja sitten kannattaa koukata Kaunissaaren läpi menevään käytävään lat 60° 21.598' lon 25° 39.159'. Kuten meloja huomaa saariryhmässä on valtavasti tasaisen kokoisia kiviä. Näihin saariin valtamerialukset tyhjensivät kivipainonsa, jotta pääsisivät Porvoon satamaan. Lähtiessään laivat ottivat vastaavasti kiviä takaisin tasapainottaakseen aluksensa.
Ennen Sahasaaria meloja voi myös koukata itään Sikosaaren ja Killingön välistä. Killingön harju jatkuu pitkälle veden alla muodostaen kareja (lat 60° 21.669' lon 25° 39.808'), joita kannattaa varoa. Killingön rantaa pitkin edetessä saavutaan lintutornille (lat 60° 21.283' lon 25° 40.246'), jonne voi helposti rantautua. Lintutornista näkee hyvin lintuja auringon paistaessa takaa. Joutsenten, harmaahaikaroiden lisäksi Stenbölefjärdenillä levähtää runsaasti muuttolintuja kuten uiveloita, jouhisorsia, merihanhia ja kurkia. Usein näkyy myös ruskosuohaukkoja viime vuosina lahdella on leijaillut sinisuohaukkakin. Lähiseudun merikotkat käyvät usein kalastamassa lahdella. Matkaa voi jatkaa Kråkön rantaa pitkin kaakkoon aina Källsundetiin (lat 60° 20.408' lon 25° 42.097). Lahden perälle Bjurbölevikeniin putosi 12.3. 1899 klo 21.29 meteoriitti, jonka yli 80 kiloinen pääkappaletta esitellään Helsingin luonnontieteellisessä museossa. Tämän tapahtuman ja Haleyn komeetan aikalaiskertomuksista sai Tove Jansson inspiraation kirjaansa Muumipeikko ja pyrstötähti.
Källsundetin läpi meloja pääsee Kråkön eteläpuolelle, josta aukeaa reitti Fladania pitkin Seitlahteen ja sieltä Sondbyhyn, Tirmoon ja Pellinkiin. Suojaista kaislalahtea pitkin jatkamme länteen Haikkoonselälle. Paluumatkan voi aloittaa melomalla Kråkön lansirantaa pitkin pohjoiseen. Niin Kråkön lounais- kuin luoteisnurkassa ovat pienet purjelaivojen painokivistä syntyneet saaret: Yttre - ja Lilla Barlastholmen. Haikkoonselän länsirannassa näkyy Albert Edelfeltin ateljee ja Haikon kartano. Muutaman kilometrin melonnan jälkeen lähestyy Hamarin kahvila, jonne kannattaa pistäytyä kahville. Laiturien eteläpuolella on pieni kajakkien rantautumiseen sopiva hietikko. Kahvin juotua voi palata vajalle (halutessa Paahtimon kautta). Matkaa kertyi runsaat 20 km.
HIUKAN ETÄÄMMÄLLÄ
Heti kun lähitienoot on koluttu kannattaa suunnata kauemmas kohti taatusti yhtä kauneinta osaa Suomesta. Porvoon kaupungilla ja Uudenmaan virkistysalueyhdistyksellä on useita kohteita tarjolla retkien kohteiksi tai levähdyspaikaksi jatkaaksenne virkeänä melomista.